Miten Fröbelin ajatukset elävät tässä päivässä?
Yhdistys järjesti 1.10.2007 keskustelutilaisuuden Koulukadun päiväkodissa aiheena Miten Fröbelin ajatukset elävät tässä päivässä.
Alustajana oli varhaiskasvatuksen professori Aili HeleniusTurun yliopistosta. Helenius pohdiskeli Fröbelin elämää ja keskeisiä saavutuksia. Alustus kirvoitti kiinnostavan keskustelun, jota päätettiin jatkaa myöhemmin. Tilaisuuden emäntinä toimivat päiväkodinjohtaja Marjatta Silvennoinen ja lastentarhanopettaja Elina Grönvall.
Seuraavassa otteita Aili Heleniuksen alustuksesta:
Friedrich Fröbelin merkitys varhaiskasvatuksen kehittämisessä
Friedrich Fröbel perusti 1837 Blankenburgiin lasten hoito- ja toimintainstituutin ja aloitti siellä kuuluisien leikkilahjojensa valmistuksen. Mutta miksi Fröbeliä pitäisi muistaa nyt, 170 vuotta myöhemmin? Elääkö lastentarhan isä enää vain kaikuna jonkin musiikkiyhtyeen nimessä, tai ylähyllyltä esiin nostetuissa pienissä kuutionmuotoisissa puulaatikoissa, Fröbelin palikoissa? Sallittakoon pieni rinnastus: Tuskin epäilemme kirjapainotaidon keksimisen merkitystä ja arvoa, vaikka nykyisin kykenemme välittämään viestejä virtuaalisesti. Teknisten keksintöjen muovautumista näyttääkin olevan helpompi seurata kuin hengentieteellisten.
Nyt on syytä palata varhaiskasvatuksen taitekohtaan uuden teollistuvan yhteiskuntaelämän muovautuessa Euroopassa 1800-luvulla, jotta huomaisimme, mitä luotiin ja saatiin aikaan silloin, kun ehkä ensimmäisen kerran alkeiskasvatuksen metodi otettiin kehittämisen kohteeksi.
Fröbelin saavutusten luettelo on pitkä: hän perusti lastentarhan, kehitti sille toimivan konseptin omaleimaisena kasvatuksen paikkana ennen kouluikää ja aloitti sen tarpeisiin kehittävien kasvatusvälineiden valmistuksen. Fröbel perusti lastentarhanopettajien koulutuksen pedagogien saamiseksi lastentarhoihin. Hän oli kiertävä luennoitsija ja julkaisi kasvatuskysymyksiä käsittelevää viikkolehteä voidakseen levittää ihmiskasvatuksen aatteitaan. Hän kehitti kasvatus- ja opetussuunnitelman koulua edeltävään vaiheeseen ja alakouluun. Kaikkein nuorimpien lasten kasvatuksessa Fröbelin vaikutus on ainutlaatuinen, se jäi historiaan ja antoi vaikutteita monille seuraajille.
Miten Friedrich Fröbelistä tuli varhaiskasvatuksen kehittämisen kärkinimi?
Oma elämänhistoria kietoutuu olennaisesti Fröbelin kasvatusajatteluun. Perheensä kuudentena lapsena maaliskuun 21. päivänä 1782 syntynyt poika oli jäänyt äidin kuoltua ennen hänen ensimmäistä ikävuottaan puoliorvoksi. Hän ymmärsi syvästi äitien merkityksen ja ensimmäisten elinvuosien arvon harmonisen elämän ehtona ja halusi tukea vanhempien kasvatustehtävää.
Fröbelin tietä kasvattajaksi edelsi hyvinkin laaja-alainen opiskelu. Se alkoi filosofian ylioppilaana Jenan yliopistossa (1799-1801), jossa Fröbel opiskeli matematiikka ja luonnontietä, minerologiaa, metsänhoitoa ja maanmittausta. Jenan opiskelu jäi kolmeen lukukauteen rahanpuutteen vuoksi, mutta läheinen matematiikan ja luonnontieteiden harrastus säilyi (Bolek 1982,6). Tarve ansaita johti Fröbelin pedagogin uralle 1805 Frankfurt am Mainin mallikoulun tuntiopettajaksi (König 1982,10). Koulun johtaja oli tehnyt työtä Burgdorfissa Pestalozzin kanssa, joka nyt vaikutti Yverdonissa. Fröbel sai mahdollisuuden kaksi erillistä kertaa vierailla Sveitsissä Pestalozzin laitoksessa, toisen kerran1808-1810 oppilaittensa kanssa kokonaisen lukuvuoden ajan (König 1982,12).
Fröbelille oli kiteytynyt ajatus, jonka hän kirjoitti kirjeessä veljelleen, että ihminen voi olla riippumaton ja kyetä itse kontrolloimaan kohtaloaan ainoastaan silloin, jos hän on voinut antautua opiskelemaan jotakin, olipa se mitä tieteenalaa tahansa (König 1982,14). Hän jatkoi keskeytyneitä opintojaan Göttingenissä ja Berliinissä (1812-1816) päämääränään nyt opettajan tai kasvattajan tehtävät.
Fröbelin ajatteluun vaikuttivat nuoren Schellingin kirjoitukset, luonnonfilosofinen ajattelu, dialektinen luonnonilmiöiden tulkinta (Bolek 1982). Kosketus Filosofi Karl Christian Friedrich Krauseen edisti hänen panteistista maailmankuvaansa (Fröbel 1908). Fröbel jakoi Spinozan ajatuksen, että oliot pyrkivät tilaan, jonka määrää olion oma olemus; ne pyrkivät aktiivisuuteen ja autonomisuuteen. Fröbelin tavoitteena oli ajatellen toimiva ihminen. Alusta saakka oli lapsessa nähtävä hänen jumalallinen olemuksensa ja annettava sen kasvulle tilaa ja ikäkauden psykologisen iän edellyttämiä virikkeitä tai – Gibonilta lainatulla nykykielellä – tarjoumia.
Friedrich Fröbel oli etsinyt omaa tietään omatoimisista opinnoista, käytännön työstä, ennen kaikkea Pestalozzin sosiaalipedagogisista aatteista ja esimerkistä. Veljensä kuoleman jälkeen hän perusti tämän poikien kasvatuksen turvaamiseksi oman pedagogisen yrityksen (Keilhau 1817). Pedagogisten kokemustensa hedelmänä hän kirjoitti pääteoksensa Menschenerziehung (1826). Se on käytännössä opetus- tai paremminkin kasvatussuunnitelma, joka kattaa ajanjakson syntymästä alkavaan poikaikään. Hänen tarkoituksenaan oli jatkaa opetussuunnitelmaa ylemmille luokille, mutta kiinnostus alkoi suuntautua nuorimpien lasten kasvatuksen.
Fröbel kirjoitti pienten lasten äideille teoksen Mutter-, Spiel- und Koselieder. Siinä on pienten kontaktileikkien kokoelma, jossa käsiliikkein välitetään merkityksiä samanaikaisesti kielellisen kontaktin kanssa. Tällaisten pienten leikkien merkitystä on meidän aikanamme analysoinut erityisesti psykologian klassikko Jerome S. Bruner. Varhaisen vuorovaikutuksen olennainen rooli pienen lapsen kehityksessä on yleisesti todettu, mutta osaammeko yhdistää Fröbelin tuotannon palloleikit ja käsileikit yhteisen huomion kohteen muodostamisen alkeisopetukseksi? Tunnistammeko isompien lasten leikkilahjoista syntyvien tiedostus-, elämän- ja kauneusmuotojen yhteyden henkisten toimintojen kehittymisen harjoituksiin ja kehittävään opetukseen?
Fröbelin pedagogiikkaa Suomessa
Suomeen lastentarha-aate kulkeutui erityisesti Uno Cygnaeuksen välityksellä ja niiden nuorten naisten myötä, jotka hän lähetti opiskelemaan kehittävää lastenkasvatusta Fröbelin työtä jatkavaan oppilaitokseen, Berliinin Pestalozzi-Fröbel-Hausiin. Suomalaiset lastentarhanopettajat ovatkin katsoneet olevansa Fröbelin perillisiä suoraan alenevassa polvessa.
Lopuksi pienenä anekdoottina voi kertoa, että meille on jäänyt harvinaisena kirjallisena muistona kokemuksia föbeliläisen lastentarhan toimintaperiaatteista Hanna Hagbomin (1948) kuvauksessa elämästään Tammisaaren seminaarin lastenseimestä. Leskeksi jäänyt äiti oli lähettänyt sinne hoitoon nuorimmaisen viidestä lapsestaan yhdeksänkuukautisena. Hanna kertoo olevansa ensimmäinen tässä lastenkodissa kasvaneista, eräänlainen pioneeri, Hän muistaa varhaislapsuudestaan kohokohtina musiikin, huonekasvit tilojen koristeena, ystävälliset tädit ja johtajattaren uskonnnollisen vakavuuden, käsityöt ja koululeikit lauluineen sekä oman puutarhamaan, jonka retiiseillä sai vähän tuloja markkinaostoksiin. Hanna Hagbom koki irtautumisen perheestä onnettomaksi, syy, minkä vuoksi lastenseimet Cygnaeuksen kuoltua lopetettiinkin tyttöjen mallikoulujen yhteydestä, mutta kerrotut muistikuvat lapsuudesta eroavat oudon valovoimaisina kotona kasvaneiden lasten muistikuvista. Lastentarhan toiminta ei erota lapsia kodeista, mutta voisiko se yhdistää lastenkulttuurin parhaan annin kotikasvatukseen? Voiko päiväkoti konseptina korvata lastentarha-aatteen?
Fröbeliläinen lastentarha levisi nopeasti manner-Euroopasta Britanniaan, Amerikkaan ja Japaniin… Sille oli teollistuvassa maailmassa yhteiskunnallinen tilaus. Fröbeliläiset lasten puutarhat toimivat vain ammattitaitoisten pedagogien ansiosta. Työyhteisöjen toimivuus, henkilökuntarakenne ja toimintaperiaatteet ansaitsisivat meillä huomiota.
Lähteet:
Bolek, F. 1982. Ansprache des Rektoris der Friedrich-Schiller-Universität Jena, Prof. Dr. Sc.med., Dr. H.-C.Franz Polok, zur Eröffnung der Festveranstaltung anlässlich der UNWSCO-Ehrung für Friedrich Fröbel am 19. April 1982.
Fröbel,1908 Autobiography of Friedrich Fröbel. Translated and annotated by Emilie Michaelis and H. Keatley Moore. Reprinted from the 1908 Edition. University Press of the Pacific. Honolulu, Hawaii.
Fröbel. Fr.1826. Die Menschenerziehung, die Erziehungs-, Unterrichts- und Lehrkunst, angestrebt in der allgemeinen deutschen Erziehungsanstalt zu Keilhau; dargestellt von dem Stifter, Begründer und Vorsteher derselben, bis zum begonnenen Knabenalter. Teoksessa Friedrich Wilhelm August Fröbel. Kommt, Lasst uns unsern Kindern Leben. Aus dem Pädagogischen Werk Eines Menschenerziehers. Eingeleitet, ausgewählt und erläutert von Rosemarie Boldt, Erika Knechtel und Helmut König. Band II,VWV Berlin 1982.
Hagbom, H. Barndom i barnkrubba 1945. Teoksessa Barndomshemmet i våra minnen. Nitton finlandssvenskar berättar om sina barndom. Under redaktion av Gunnar Mårtenson Helsinki: Schildts, 51-61.
König, H. 1982. Friedrich Fröbel 1782-1852. Scenes from the life and work of a great educator and lover of children. VWV, Berlin.
|
|
|
