Friedrich Fröbel (1782-1852)
- Fröbelin pedagogiikka
Fröbelin pedagogiikassa varhaisvuodet ovat koko elämälle perustaa luovaa aikaa.
Lapselle on annettava kasvurauha. Varhaiskasvatuksen tulee olla myötäilevää ja
suojelevaa, ei määräilevää eikä kiirehtivää. Luonto on kasvatuksen innoittaja ja
aikuisen tehtävä oli elää lasten kanssa, aikuinen ei ole lapsen yläpuolella. Siihen
viittaa myös Fröbelin kuuluisa lause: ”Kommt, lasst uns unsern Kinder leben.”
Kasvatus on antamista ja saamista, yhdessä kasvamista. Fröbel myös kehottaa oppimaan
lapsilta. Pedagogiikassa oli neljä tärkeää käsitettä: toimintavietti, leikki,
työkasvatus ja oppiminen.
Toimintavietti Lapsi ei ole passiivinen, ulkoapäin ohjattavissa vaan itsessään
toimintahakuinen, aktiivinen. Lasta ohjattaessa pitää antaa lapsen itse ratkaista
ongelmia, ja toimintaviettiä tulee ohjata ennen kaikkea leikin avulla.
Leikki on lapsen elämän pääsisältö ja tärkein oppimisväline. Leikin
kautta lapsi oppii elämään liittyviä taitoja. Leikki on lapsen kehityksen korkein
aste: se tuottaa lapselle iloa, vapautta, tyydytystä ja rauhaa. Aikuisen osuus leikin
ohjauksessa on olla sisäisesti aktiivinen ja ulkoisesti passiivinen.
Työkasvatus Työ on ihmisen luonnollisin tapa ilmaista itseään. Fröbelin
mielestä työllä ei ollut pelkästään välineellistä merkitystä, vaan sillä on
suuri henkinen arvo. Lapsille piti opettaa pieniä työtehtäviä päivittäin. Näitä
olivat esimerkiksi taloustyöt ja siivous. Puutarhanhoito oli tärkeää, ja jokaisessa
lastentarhassa oli tuohon aikaan oma puutarha.
Oppiminen Fröbelin luomat leikkilahjat olivat havaintoja kehittäviä leluja ja
symbolisia esineitä, joiden avulla lapsi oppi ymmärtämään maailmankaikkeutta. Myös
Mutter-und Koselieder-kirjan kuvien ja säkeiden avulla lapsi johdatettiin havaitsemaan
symbolisia käsitteitä. Aisteilla oli toiminnassa tärkeä merkitys.
Sivu: 5
|
|
|
